Alter

Elelee kauniita päiviä, Silmät silti sidoksissa niin Laulaa uusien sävelten häiviä, Vaikkei oo ääntään kuultu ikuisuuksiin Lyhimmät matkansa liekö liitää, Pisimmät polvet routaa riipien kahlaa Sateet myrskystä syrjään käskystään kiitää, Kaaos jää, mut se on harmonian juhlaa Hän Ymmärtää yrittää, Menee sisälle pään Pois mut repikää, Ennen kuin oho - ja jään.

Oot tullu ytimeen Niin pitkä oli kulku, Täältä ennen ei pääse Kun on poljettu polku Siis irti minuuden loisiva pahka, Tarjoo kärynä käsitys syvin Levitä tajunta kuin parkittu nahka, Ja anna jalostuu ollakseen pyhin Sinä olet siinä Joka hetki varmemmin Sä luet nämä sanat V i t u s t i   h  i  t  a  a  m  m  i  n Ymmärsit, Koska halusin Kenen vieraan äänellä mä päässäni luen Kenen keloja sillä tässä ylitulkitsen Minkä tähden tästä jonosta kummien symbolien Juuri näin ajattelen Viritykset on siis valmiit, Taajuus hyvä lie löytynyt, Et halunnu, mut tarviit - Ja tää ääni, Se pysähtyy nyt.