Tiedän kuka olen ja kerron sen myös

Elelee kauniita päiviä,
Silmät silti sidoksissa niin
Laulaa uusien sävelten häiviä,
Vaikkei oo ääntään kuultu ikuisuuksiin

Lyhimmät matkansa liekö liitää,
Pisimmät polvet routaa riipien kahlaa
Sateet myrskystä syrjään käskystään kiitää,
Kaaos jää, mut se on harmonian juhlaa

Hän
Ymmärtää yrittää,
Menee sisälle pään
Pois mut repikää,
Ennen kuin oho - ja jään.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia ajatuksista

Tässä puhuu taas toistaiseksi tolkkuihin tullut lapsi. Piti olla hetki viisaamman tahon hallussa, että asiat saatiin pysymään jälleen hallinnassa. Lähimmät tästä tiesivätkin. Mulla oli taas yksi niistä mun surullisenkuuluisista vaiheista. Onneksi sieltä pääsee apuvoimin pois, tai hankkiutuisin uskoakseni puiseen pukuun maan poveen äärimmäisen äkkiä.  No, kuitenkin. Tuo viikon kestänyt pesu, linkous ja mankelointi herätti - ajan kuluessa tuhottoman hitaasti jättäen runsaasti aikaa tuumailulle - ajatuksia ajatuksista. Liekö tässä mitään tolkkua, päättäkää itse. Itsestäänselvyyksiä ehkä yhdelle, mutta toiselle kenties tuuppaus kohti jotakin parempaa.  Siispä asiaan. Kun puhutaan esimerkiksi itsehillinnästä, himoista, jopa pakko-oireista tai riippuvuuksista, tulee ennen kaikkea muistaa, että mikä tahansa edellämainituista on kirjaimellisesti lopulta pelkkä ajatus. Käsite pääsi sisällä. Ei-materiaa. Jotakin, jonka unohdat vaihtelevan ajan kuluessa niin halutessasi - ja use...
Lue lisää

Aamurutiini

Aamu venyy uudeksi aamuksi, suussa alkaa maistua moraalin tuhka Kuulenko mieluummin huonot uutiset Vai sen, mitä tein eilen Olen taas tilassa, jossa muistutan enemmän jätettä, kuin Luomistyön kruununjalokiveä Harvoin tajuaa yhtä kiistatta sen, miten pettymystä kylvetään Hyytävä muistikuva, jossa näen itseni peilistä Samalla kun myrkytän itseäni viihteeksi Ehdin miettiä pitkät sekunnit, kuinka tähän onkaan tultu Käsitänkö vielä todella, ettei tämä ollut se viimeinen kerta Ja että seuraavaan kapiseen kopioon onnesta On kenties vain minuuttien matka?
Lue lisää

Hiljaiselle pojalle

Se sana on sille salaisuus, Mut sen katse jahtaa nälissään Yhtä tiukka ote On oluesta ja rakkaudesta Sinä päivänä Kun joku laskee hupun Ja pullonsa pöydälle levähtämään, Antaa vuotaa elämänsä Sinä päivänä on Lopultakin hetki seis - Olis yksin kahdestaan Ja sulais merituuleen Sulais siihen salaisuuteen, josta kuuli vain kaksi.
Lue lisää