Aamurutiini

Aamu venyy uudeksi aamuksi,
suussa alkaa maistua moraalin tuhka
Kuulenko mieluummin huonot uutiset
Vai sen, mitä tein eilen

Olen taas tilassa,
jossa muistutan enemmän jätettä, kuin
Luomistyön kruununjalokiveä
Harvoin tajuaa yhtä kiistatta sen,
miten pettymystä kylvetään

Hyytävä muistikuva,
jossa näen itseni peilistä
Samalla kun myrkytän itseäni viihteeksi
Ehdin miettiä pitkät sekunnit,
kuinka tähän onkaan tultu

Käsitänkö vielä todella,
ettei tämä ollut se viimeinen kerta
Ja että seuraavaan kapiseen kopioon onnesta
On kenties vain minuuttien matka?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia ajatuksista

Tässä puhuu taas toistaiseksi tolkkuihin tullut lapsi. Piti olla hetki viisaamman tahon hallussa, että asiat saatiin pysymään jälleen hallinnassa. Lähimmät tästä tiesivätkin. Mulla oli taas yksi niistä mun surullisenkuuluisista vaiheista. Onneksi sieltä pääsee apuvoimin pois, tai hankkiutuisin uskoakseni puiseen pukuun maan poveen äärimmäisen äkkiä.  No, kuitenkin. Tuo viikon kestänyt pesu, linkous ja mankelointi herätti - ajan kuluessa tuhottoman hitaasti jättäen runsaasti aikaa tuumailulle - ajatuksia ajatuksista. Liekö tässä mitään tolkkua, päättäkää itse. Itsestäänselvyyksiä ehkä yhdelle, mutta toiselle kenties tuuppaus kohti jotakin parempaa.  Siispä asiaan. Kun puhutaan esimerkiksi itsehillinnästä, himoista, jopa pakko-oireista tai riippuvuuksista, tulee ennen kaikkea muistaa, että mikä tahansa edellämainituista on kirjaimellisesti lopulta pelkkä ajatus. Käsite pääsi sisällä. Ei-materiaa. Jotakin, jonka unohdat vaihtelevan ajan kuluessa niin halutessasi - ja use...
Lue lisää

Hiljaiselle pojalle

Se sana on sille salaisuus, Mut sen katse jahtaa nälissään Yhtä tiukka ote On oluesta ja rakkaudesta Sinä päivänä Kun joku laskee hupun Ja pullonsa pöydälle levähtämään, Antaa vuotaa elämänsä Sinä päivänä on Lopultakin hetki seis - Olis yksin kahdestaan Ja sulais merituuleen Sulais siihen salaisuuteen, josta kuuli vain kaksi.
Lue lisää