Alter

92120 Represent. Annathan lukiessasi sen pienen pilkkeen kimmaltaa silmäkulmassa. Tässä siis runo asuinalueestani, tämänhetkisestä kodistani; Raahen Ollinsaaresta. Olkaa hyvät, nautiskelkaa ja totta kai kommentoikaa, että osuinko edes sinne päin.   Oodi Ollinsaarelle   Ollinsaari oikeastaan olis saari vaan, Jos kamanmyyjät jakais littiin osiksi tän maan Vielä joskus kaupassa voi käydä täysin selvänä, Eikä päällä vainoharhat sekä terve t ä r i n ä Kelle sitä soittais, ulko-ovi pantiin palaa Ne juhlii jotka jaksaa, aivan sama onko varaa   Saat vastinetta rahaan, vaik ne oliskin vaan velat, Maalaa lähiörunot peittoon taas nuo RSA:n telat Ku olo käy jo työstä, loma vapaudesta velottaa Yössä tutun spurgun nenä punaisena helottaa Alueena tosiaan tää 92-120 Aukee varmaan avarammin jos on kuutamolla   Onnekas jos oot, ohi aavebussi kiitää, Et ehtiny hei nähä, silmiin hilut taisi kiiltää Kysyt nopeen keinon päästä täältä, oppikirja käteen; Nussit vaan se...

Aikojen alussa, kun oli ihminen vastasyntynyt, vastalangennut ja jo paratiisista ajettu, vietti Jumala laiskaa päivää. Joutessaan hukutteli Hän kaupunkeja, loi uusia luonnottomia eliöitä kuten laiskiaisen ja sarvivalaan ja joi samalla lempiluomustensa lempiluomusta, olutta. Paratiisissa oli hiljaista. Näin kului kauan. En kuitenkaan osaa kertoa KUINKA kauan, sillä kello syntyi vasta myöhemmin ihmisen typerästä tarpeesta päästä juoksupyörään. Kuitenkin, JONKIN ajan kuluttua oli lähellä, ettei Nietzsche kääntynyt tulevaisuuden kehdossaan, sillä Jumala oli kuolla tylsyyteen. Onneksi, kuten tiedämme, on hänellä ehtymätön ideoiden aitta. Hän päätti luoda vielä kolmannen ihmisen. Miksi, sitä ei kukaan tiedä. Hän otti palan aasin lihaa, pätkän villihevon jännettä, asetti veret viinasta ja aivot laiskiaisesta. Näin oli syntynyt maailman ensimmäinen Opiskelija. Opiskelija oli hämillään. Uneliaasti hän tutki ympäristöään, Paratiisia, nähden rubiininkirkkaana helottavat kirsikat, t...