Opiskelijan luomistarina
Aikojen alussa, kun oli
ihminen vastasyntynyt, vastalangennut ja jo paratiisista ajettu, vietti Jumala
laiskaa päivää. Joutessaan hukutteli Hän kaupunkeja, loi uusia luonnottomia
eliöitä kuten laiskiaisen ja sarvivalaan ja joi samalla lempiluomustensa
lempiluomusta, olutta. Paratiisissa oli hiljaista.
Näin kului kauan. En
kuitenkaan osaa kertoa KUINKA kauan, sillä kello syntyi vasta myöhemmin ihmisen
typerästä tarpeesta päästä juoksupyörään. Kuitenkin, JONKIN ajan kuluttua oli lähellä,
ettei Nietzsche kääntynyt tulevaisuuden kehdossaan, sillä Jumala oli kuolla
tylsyyteen.
Onneksi, kuten
tiedämme, on hänellä ehtymätön ideoiden aitta. Hän päätti luoda vielä
kolmannen ihmisen.
Miksi, sitä ei kukaan
tiedä.
Hän otti palan aasin
lihaa, pätkän villihevon jännettä, asetti veret viinasta ja aivot
laiskiaisesta.
Näin oli syntynyt
maailman ensimmäinen Opiskelija.
Opiskelija oli
hämillään. Uneliaasti hän tutki ympäristöään, Paratiisia, nähden rubiininkirkkaana
helottavat kirsikat, turkoosina juoksevat purot, smaragdisina välkehtivät
lehdet, muttei kuitenkaan mitään, minkä tuntisi omakseen.
Niin kokiessaan hän
vaipui ajatuksiinsa. Opiskelija on perusluonteeltaan tahtova; Onhan hän Isänsä
kuva.
Hän kääntyi Jumalan
puoleen ja kysyi:
- Pidän kyllä
kaikesta mitä olet luonut, Isä, mutta missä ovat koulut? Missä opinahjot, missä
arvostetut opistot, missä tiukat kansankynttilät?
Ja niinpä Jumala, koska
oli hyvä, loi koulut. Hän loi ne opinahjot, ne opistot ja kansankynttilät,
jotka Opiskelija vaatimattomuudessaan suuruuden edessä pyysi. Niin syntyivät
Aalto-yliopistot, Lyseot, lukiot ja ala-asteet jokaiseen nurkkaan ja koloon.
Eikä ollut sellaista ruohonkortta, joka ei lähimpään osaisi osoittaa.
Kuitenkin, on
Opiskelija perusluonteeltaan ahne; Onhan hän Isänsä kuva. Yhä mietteissään hän
kääntyi jälleen Jumalan puoleen ja kysyi:
- Pidän kyllä
kaikesta mitä olet luonut, Isä, mutta missä ovat juottolat? Missä synnin
porttolat, missä viini?
Missä raskaan päivän
jälkeinen palkka, missä istuin janoiselle?
Ja niinpä Jumala, koska
oli hyvä, loi juottolat. Hän loi ne porttolat, ne viinit, ne raskaan päivän palkat ja istuimet
jotka Opiskelija vaatimattomuudessaan suuruuden edessä pyysi. Niin syntyivät
yökerhot, baarit ja huoratalot kaikkialle maailmaan, jokaiseen nurkkaan ja
koloon. Eikä ollut sellaista kiveä, joka ei lähimpään osaisi osoittaa.
Opiskelija piti
näkemästään, mutta kävi sitten yhä mietteliäämmäksi. Koskapa on Opiskelija
perusluonteeltaan himoa täynnä, onhan hän edelleenkin Isänsä kuva, hän kääntyi vielä
kerran Jumalan puoleen ja kysyi:
- Pidän kyllä
kaikesta mitä olet luonut, Isä, mutta millä minä tämän kaiken saan? Miehillä on
työnsä, naisilla lapsensa, heillä on kuparikolikkonsa - mutta kuinka aukeavat
porttolain, juottolain, opinahjoin ovet, ellei minulla ole osaa?
Jumala seisoi vaiti.
Hän pyyhkäisi katseellaan yli maan, luoden välkähdyksen,
joka kirkkaudessaan lähes sokaisi Opiskelijan. Niin Jumala loi
Opintotuet, Toimeentulotuet ja Opintolainat. Hän loi Asumistuet, Lapsilisät ja
Lainantakaukset, niin, ettei vähempiosaisinkaan joutuisi janossa vaeltamaan.
Niin ettei kukaan, joka häneen uskoo, kärsisi oppimattomuudesta ja
vähäosaisuudesta. Mutta samalla hän oli
pettynyt. Oman povensa luomus oli hänet pettänyt osoittamalla samaista
turhamaisuutta, kuin aiemmatkin. Niinpä hän kaikessa pyhässä vihassaan jylisi
Opiskelijalle, niin että jokainen vuori ja jokainen kaivo sen kuuli;
Kommentit
Lähetä kommentti