Oodi Ollinsaarelle

92120 Represent. Annathan lukiessasi sen pienen pilkkeen kimmaltaa silmäkulmassa. Tässä siis runo asuinalueestani, tämänhetkisestä kodistani; Raahen Ollinsaaresta. Olkaa hyvät, nautiskelkaa ja totta kai kommentoikaa, että osuinko edes sinne päin. 

Oodi Ollinsaarelle

 
Ollinsaari oikeastaan olis saari vaan,
Jos kamanmyyjät jakais littiin osiksi tän maan
Vielä joskus kaupassa voi käydä täysin selvänä,
Eikä päällä vainoharhat sekä terve t ä r i n ä
Kelle sitä soittais, ulko-ovi pantiin palaa
Ne juhlii jotka jaksaa, aivan sama onko varaa 
Saat vastinetta rahaan, vaik ne oliskin vaan velat,
Maalaa lähiörunot peittoon taas nuo RSA:n telat
Ku olo käy jo työstä, loma vapaudesta velottaa
Yössä tutun spurgun nenä punaisena helottaa
Alueena tosiaan tää 92-120
Aukee varmaan avarammin jos on kuutamolla 

Onnekas jos oot, ohi aavebussi kiitää,
Et ehtiny hei nähä, silmiin hilut taisi kiiltää
Kysyt nopeen keinon päästä täältä, oppikirja käteen;
Nussit vaan sen ekan jopon, joka eksyy eteen
Muista varoo pihan lapsii, jos kehälle tuut kylään                                                          
    - Tosin ei ne muksutkaan sua varmaan väistä yhtään

 Sit kun joku käy sun päälles, et tartte nyrkkirautaa,
Pieni sivuaskel vaikka vaan, ne painovoima kaataa
Täällä sirpaleet niin hyvin toisiin kaltaisiinsa sopii                                                           

   - Ja aamulla sä huokaat, että ”löysinkö just kotiin?”